Tänään on erityinen päivä urallani korkeakoulupolitiikassa, joten ajattelin jakaa ajatuksiani sen merkityksestä.
Tänään olen siis ollut 1500 päivää oppilaskunnan hallituksessa. En tiedä, sanooko tuo luku yksinään paljon, mutta se on paljon. Esimerkiksi se on enemmän aikaa kuin minun olisi pitänyt valmistua, se on enemmän aikaa kuin yksi kausi eduskunnassa.
Olen hyvin ylpeä siitä, että asun maassa, jossa meillä on vapaaehtoisia opiskelijoita, jotka tekevät uskomattoman kovasti töitä parantaakseen omaa elämäänsä ja muiden opiskelijoiden elämää. Vapaaehtoisena opiskelijana toimiminen ei ole vain lisäys ansioluetteloosi, vaan se on kovaa työtä. Opiskelutovereiden edustaminen on kunnia, mutta ennen kaikkea vastuu.
Opiskelijoina tämä työ ei kuitenkaan ole aina niin näkyvää, ja meidän on opiskelijaliikkeenä joskus selitettävä itseämme ja taisteltava selviytymisemme puolesta. Tärkein työ tehdään kuitenkin usein kulissien takana, joten haluan nostaa hattua kaikille, jotka ovat tehneet työtä opiskelijoiden eteen; teette uskomattoman tärkeää työtä! Työ ei ole aina helppoa, ja toisinaan saatte kritiikkiä, joskus ansaitsemattomasti, mutta silti jatkamme työtä paremman tulevaisuuden puolesta, meidän kaikkien puolesta.
Työ voi kuitenkin olla myös hyvin palkitsevaa. Huolimatta siitä, että haluttujen tulosten saavuttaminen voi joskus kestää kauan, ja tietäen, että emme voi koskaan olla valmiita, on todella monia ihmisiä, jotka arvostavat ja osoittavat arvostuksensa avoimesti. Mikään ei ole palkitsevampaa kuin istua alas pitkän päivän jälkeen ja huomata, että olet vaikuttanut tänään ja että työsi merkitsee enemmän kuin luuletkaan.
Edunvalvontaa on tehtävä koko ajan, ja jos se tehdään hyvin, sitä harvoin huomataan. Mutta jos se ei toimi, se huomataan lähes välittömästi. Meidän on annettava äänemme kuulua ja varmistettava, ettei sitä koskaan vaieta. Siksi opiskelijaliike on olemassa, ja toivon, ettei se koskaan katoa.
